Heissulivei! En oo oikeesti yli vuoteen julkassu mitään (vähän hävettää, koska mun on oikeesti ollu tarkotus julkasta montakin asiaa jotka on vaan sit jääny julkasematta).
Viime vuosi tosiaan oli mulle todella raskas ja koetin keskittyä vain itseeni ja omaan vointiini. Loppuvuodesta asiat lähti menee alamäkeen. Yksi mun tuttu kuoli, mummu joutu sairaalaan, lääkäri vaihtoi työpaikkaa ja nyt polihoitaja on kans lähtenyt. Muistan kuinka raskaasti otin edellisen hoitajan lähdön (ja hei, jos luet tätä niin mulla edelleen on ikävä), mutta en tätä jotenkin ottanut niin raskasti. Tottakai mua itketti mut jotenki ei tuntunu et oltais hyvästejä siinä sanottu. Kaiken tän keskelle kumminkin loppuvuodesta nousi yksi iso game changer nimeltään poikaystävä. En vaan edelleenkään kykene käsittämään miten, mut kai tää kaikki on sitten mahdollista. Ja, lainaten mun kaverin sanoja(painotan vahvasti ettei nää sanat oo mun vaan annan 100% kunnian henkilölle joka näin sanoi): "Rakkaus on kuin löysä paska, sitä ei voi estää tulemasta"
Oon alkanu kans miettii et ehkä tää elämä voi olla kauniimpaa jos vaan päästää menneestä irti. Se voi olla hankalaa ja se voi aluks tuntuu pahalta, mutta loppupeleissä se vois olla ihan hyväkin juttu. Koen velloneeni menneissä asioissa tarpeeksi, mun pitäis alkaa keskittymään enemmän tähän hetkeen, nykyisyyteen, eikä johonkin juttuun jonka oon tehny/sanonu/kuullu/nähny joskus ala-asteella. Toivon todella ettei ne "menneisyyden haamut" ala taas putkahtelee esiin.
Tässäpä oli tämmönen yleisesti nopea tilannekatsaus mun elämään just nyt. Ei mulla kovin helppoa ole, eikä mulla mene mitenkää erityisen hyvin, muttei kyllä kauheen huonostikkaan.
