lauantai 8. syyskuuta 2018

Kaikki ahdistaa

Syöminen ahdistaa, kilpaileminen ahdistaa, kotona oleminen ahdistaa, koulussa oleminen ahdistaa.
Pihalla ahdistaa, sisällä ahdistaa.
Kaverilla ahdistaa, sukulaisilla ahdistaa.
Kaupasaa ahdistaa, metsässä ahdistaa.
Kaikki ahdistaa, kaikkialla ahdistaa.
Miksi teen kaiken näin väärin? Miks oon aina niin ahdistunut? Miksi oon näin huono ihminen? Onko mulla muka oikeesti mitään väliä?
Tän tapasia kysymyksiä pyörii mun päässä. Monesti mun ajatusmaailta menee näin;
Mä teen kaiken väärin, oon huono ihminen, teen paskoja asioita ja mulla ei oo mitään väliä.
Tekis vaan mieli hakata päätä seinään niin kauan, että en enää pystyis. Tai hakata lattiaa. Tai jotain.
Oon nyt tosi jumissa, eikä mun aivot taaskaan syötä mitään järkevää sanottavaa. Se tuntuu musta tosi karulta, sillä mä todellakin haluaisin puhua mun olosta.
Jotenkin voin huonosti, vaikkei mun pitäis voida nyt huonosti ja se tuntuu vaan niin väärältä. Kaiken pitäis olla hyvin, mutta ei ole.


Tuntuu tyhjältä. Tuntuu turhalta. Kissanpennut on tuonu lohtua mun päivään. Söpöjä pieniä karvapalloja.
Näin mut serkkuja ja niiden koiran tänään. Jotenkin tuli heti huono olla kun ne lähti ja jäin yksin. Kyllähän se huono olo oli kokoajan, mutta se nousi pintaan vasta, kun jäin yksin.
Mua monesti harmittaa just se, että en osaa näyttää mun oloa ulospäin. Se tuo joskus jopa lisää ahdistusta. Joskus kun jään yksin niin saatan huomaamattani hakata itteeni ja hyvin hiljaiseen ääneen haukkua itteeni ja puhua ittelleni siitä, että kukaan ei välitä tai kukaan ei huomaa. Vaikka tiedän, että musta välitetään, niin tuntuu, että ei väkitetä. Kuulosti ristiriitaiselta, mutta näin juurikin tunnen.


En toivois tätä tuskaa, mikä mulla on, kenellekkään. En vaan toivo.
Tuntuu todellakin, että elän painajaisessa. Elämä on painajaista. Ja en jaksais jatkuvaa huonoa oloa. Toivon, että tää viikko oli vaan jokin erikoinen. Että tää normaalia huonompi olo ei jatku. Tottakai mulla on huono olo melkeen kokoajan, mutta nyt on ollut sietämättömän huono olo, eikä tällästä kukaan jaksais.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti