Ihmiset ahdistaa

Tietääkö kukaan sitä tunnetta, kun menee jonnekkin ja tujuaa, että siellä on aivan liikaa ihmisiä? Monia ihmisiä ihmispaljous ahdistaa, mutta joillain se ahdistus on moninkertaista. Jokainen tietää, miltä ahdistus tuntuu, mutta joillain se ahdistuksen määrä on isompi. Joitain ei ehkä ahdista ihmispaljous ollenkaan, mutta saattaa kokea jonkin muun asian ahdistavana. Jokainen meistä tuntee ahdistusta.
Itse ahdistun helposti ihmisjoukossa. Jotenkin siellä kaikkien keskellä tulee kauhean ahdistunut olo ja alan hokea ittelleni, että kukaan ei huomaa mua, ja että mulla ei oo väliä tai että oon vaan yks niistä ihmisistä siellä, enkä oo tärkeä. Tuntuu, että en saa happea ja ainoo ajatus, mitä mun aivot antaa mulle on se, että mun on pakko päästä pois, mutta joskus mä en vaan kykene liikkumaan, vaan jos seison, niin rojahdan maahan täristen ja alan itkemään ja yrittämään hengittää, mutta vaikka kuinka paljon ja syvään hengittäisinkään niin en tunnu saavan millään tarpeeksi happea.
Mua saattaa alka ahdistamaan jotkut ihan olemattomatkin asiat. Joskus mulle liikaa ihmisiä saattaa olla viisi, joskus viisikymmentä tai enemmänkin. Mun sietokyky vaihtelee ja mua harmittaa, että en oo uskalla käydä juuri missään paniikkikohtausten pelosta johtuen.
On pelottavaa aatella, kuinka paljon ihmisistä johtuva ahdistus on mun elämää rajottanut. Kun aattelen tarkasti niin monet yksittäisetkin ihmiset on saanut mut todella ahdistuneeksi.

Mua jostain syystä ahdistaa tosi paljon myös riidellä ihmisten kanssa. En tiedä mikä siinä on, mutta niin se vain menee. Oon kuullut paljon sitä, että mä jään harvoin sanattomaks ja osaan lähes aina puolustautua, mutta silti joskus riidellessä mulle tulee erittäin ahdistunut olo. Mä en pidä siitä.
Eihän siinä vielä mitään, mutta jos joudun puolustautumaan useampaa kuin yhtä henkilöä vastaan, se ahdistus vaan kasaantuu isoksi palloksi, enkä enää kestä sitä tuskaa hetken päästä. Mä vihaan sitä, kun yksi ihminen käyttäytyy hyökkäävästi, mutta kun monta ihmistä on piikittelemässä eripuolilta, on se niin monin kerroin ahdistavaa.
Hengittäminen käy liiankin helposti vaikeaksi ja itkemään alan sitäkin helpommin. Viimeksi tänään oon riidellyt mun kavereiden kanssa, eikä niiden ois tarvinnut yhtään selvemmäksi tehdä sitä, että vihaa mua. Tulee kunnon turhuuden ja huonommuuden tunne. Joku mun mielessä alkaa huutamaan, että oon väärässä.

Mä pelkään sosiaalisia tilanteita ja pelkään ihmisiä. Pelkään sen takia, että pelkään ahdistuvani niin paljon, että saan paniikkikohtauksen. Mä yritän elää niin, että paniikkikohtaukset ei rajottais mun elämää, mutta ne kuitenkin on päässy rajottamaan mun elämää, mikä tuntuu ittestä tosi pahalta.
Mä kohtaan mun pelkoja, mutta siitä ei monesti oo hyötyä. Mä uskallan saattaa itseni joihinkin tilanteisiin, jotka on mulle tuttuja, mutta uudet tilanteet on vanhoja ahdistavampia, ellei sit oteta huomioon jotain kaupassa käymistä, koska se on aina ahdistavaa.
Jokin mussa on selvästikkin ottanut osumaa, että oon tälläseen tilanteeseen ylipäätään mitenkään päätynyt.