VALITSEN ELÄMÄN

Mulla on kaksi vaihtoehtoa;
taistella tai hajota
kohota tai vajota Yksinään neljän seinän sisällä
maailmaa voin pelätä, mut valitsen elämän
-Uniikki, Valitsen elämän


Toi biisi herättää paljon ajatuksia. Ensin ahdistuin ihan kauheesti, nyt noi sanat on voimallisia. Kaikista vaikeuksista huolimatta haluun elää.

En voi palata eiliseen, en voi muuttaa menneisyyttä. Voin kuitenkin keskittää mun katseen tulevaan ja yritän elää joka päivä kuin eläisin mun viimestä päivää, koska ikinä ei tiedä, milloin loppu koittaa. Ei voi tietää, herääkö vielä aamulla.

Välillä tää taistelu omaa mieltä vastaan on tosi rankkaa ja oon uupunut. Ihmiset kaduilla tuijottaa mua, niinku oisin hullu. Pakko myöntää, et hullu ei kuulu mun lemppari sanoihin, sanoisin mieluummin sairas.
En voi kuitenkaan syyttää ihmisii kauheesti. Ei oo ehkä normaalia pysähtyä desifioimaan käsiä, jos on koskenu johonki. Ei oo ehkä normaalia välttää koskemasta mihinkään julkisilla paikoilla.
Haluaisin päästä irti siitä, että en pysty astumaan kaupassa muuta kuin tietyn värisiin ruutuihin ja niihinkin keskelle, en todellakaan reunojen päälle. Haluisin päästä irti siitä, että mun pitää laskea johonkin tasakymppiin(10,20,30 jne) ennenkuin voin ottaa ruuan pois mikrosta.
Mä jopa tiedostan että noi on ongelmia. Mä en osaa päästää niistä irti. Pelkään liikaa. Pelkään mun omia ajatuksia. Pelkään, että tapahtuu jotain pahaa.

Pompataas nyt taas vähän positiivisempaan.. Mä käväsin tässä tosiaan Norjassa..

Ajettiin vanhempien kanssa tosiaa Ruotsin läpi Lofooteille ja käytiin Åssa. Å oli sellanen pieni sulonen kunta.
Mulle toi reissu oli tosi mielunen ja sielu lepäs kun kattelin maisemia. Voitin itteni ja oman mieleni useemman kerran tolla reissulla. Ihan vaan ajattelemalla tota, mistä ihan aluks puhuin! Elin kuin viimeistä päivää, otin reissusta kaiken mahdollisen irti.

Tsemppii kaikille loppuviikkoon!