But when I wake I need to touch your face
'Cause I
I need to feel you here with me
-Fire and Fury, Skillet
Hyvästit ei oo vieläkään mun vahvuuksia ja itken aina kun joudun sanoo heipat. Oon nyt matkalla kotiin, saatettiin mun kaveri juna-asemalle. Sillä oli tälläviikolla loma ja se vietti keskiviikosta tähän asti aikaa meillä. Naurettiin, itkettiin, nostalgisoitiin... En tiedä mitä tekisin ilman Lilyä.
Ittelläni on tosiaan ensviikko lomaa ja Lilyllä ensviikko koulua. Enkä mä pääse Lilylle. Meinasin hetken että voisin matkustaa tolla InterCity 26 junalla pummilla täältä pohjosesta Helsiinkiin. Oisin vaan randomisti hypänny sinne junaan. Mutta päätin kerrankin olla viisas lapsi ja olla tekemättä jotain tyhmää.
Siis ihan oikeesti, siit on varmaan tunti kun Lily hyppäs siihen junaan ja oon täällä siis itkeny yli tunnin. Mun mielenterveys ei kestä. Toisaalta tää voi olla tervettä itkua ihan järjellisestä asiasta. Kaipaan vaan todella todella todella todella paljon Lilyä. Lily on ihminen joka kuuntelee sillon kun muita ei kiinnosta. Lily on se ihminen joka saa hymyilemään. Lily on se ihminen jota vain haluais oikeesti halata.
On tosi surullista et oikeesti ollaan taas erossa toisistamme. Ikävä iskee. Ikävä ihan kaikkee kohtaan. Menin jo tuntii ennemmin ihan sekasin ja luulin yhtä random naista JOKA EI TODELLAKAAN NÄYTTÄNYT SILTÄ HENKILÖLTÄ yhdeksi henkilöksi. Voisin varmaan nähdä puun ja luulla sitä mun äidiksi.
Huomenna mulla alkaa reissu mun isovanhempien luokse ja koska oon idiootti niin oon onnistunut ajoittamaan asiat niin että meidän pitää olla lähdössä kotoa klo 7.30.... Voisko joku palata mun kanssa menneisyyteen ja järjestää asiat niin että en järjestä asioita noin. En huomioinu välimatkoja taaskaan ollenkaan ja nyt ärsyttää. ONHAN SE 8.30 IHAN HYVÄ POLIAIKA JOS EI OO SITÄ TUNNIN AJOMATKAA. Huutista. Meinaan, siis ihan oikeesti huutista. Näinä päivinä kun Lily on ollu meillä niin ollaan menty myöhään nukkumaan ja mulla on suurinpiirtein väsykuolema ja huomenna pitäis herätä sitten aikasin.
Oon jotenkin tällä hetkellä tosi täynnä tunteita. Mä en enää tiedä mitä itken. Mä vaan itken.
Kaikki on ollu muutaman päivän paremmin. Kaikki vaan romahtaa kerralla. Huominen saattaa helpottaa mun ikävää ja serkkujen näkemisen jälkeen en ehkä oo ihan näin surullinen koska tiiän et tuun näkee niitä aika pian uudestaan.
Mä en tykkää siitä että tää auton ilmanvaihto asia kuivattaa kyyneleet mun poskille kuiviksi kasoiksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti