"...koska oon recoveryqueen"

I hate feelin' like this
I'm so tired of tryin' to fight this
-Skillet, Comatose

(Nauttikaahan tähän alkuun nyt sitten mun olemattomilla taidoilla tehdystä artista)

Postasin vähän aikaa sitten mun art ig tilin stooryyn pienen kärjistetyn avautumisen siitä, miten mulla rehellisesti menee tällähetkellä.

Ja miten mulla menee - no, ei hyvin ainakaan. Kaikki ikävän ja harhojen välillä ja niiden ulkopuolellakin vaivaa, masentaa ja painaa mua alaspäin. En haluais jatkuvasti kaatua uudestaan ja uudestaan siihen samaan kuoppaan. Joku polilla tais kans päättää, että kaikki mun ongelmat johtuu vain nukkumattomuudesta, vaikka tiedän hyvin itsekkin, että se ei mitenkään oo mahdollista. Mun iltalääkitystä nyt sitten nostettiin nukkumattomuuden takia ja tälläkin hetkellä musta tuntuu että oon vetänyt jotain muuta kuin mun iltalääkkeet. Väsyttää kyllä, mutta oudon leijuva olo. Nää lääkkeet tuntuu vievän multa kyvyn tuntea.
Tuntuu, että pakko-oireet vie mut mukanaan syvemmälle toimintoihin ja ajatuksiin - pakko-oireiden oravanpyörään. Tää kehä, mitä kierrän näiden juttujen kanssa tuntuu olevan loputon. Mun mieli keksii aina jotain uutta, mitä mun pitää tehdä ja mitä en saa tehdä.
Välillä musta kans tuntuu, että ahmin ihan liikaa ja että oon lihonut todella paljon. Tuijotan itteeni peilistä. En välttämättä tunnista mun kasvoja, mutta tiedän et se oon minä. Ja näytän niin isolta ja turvonneelta.
En haluais olla tällänen.
En todellakaan haluais.

Toivoisin et voisin palata tasan kaks kuukautta ajassa taaksepäin ja pysäyttää ajan siihen. Joulukuun alussa mulla meni paremmin. Sen jälkeen on tullut monia itkettyjä öitä, koska tuntuu, että uusi hoitaja polilla ei ymmärrä mua ja todella iso ikävä vanhaa hoitajaa.
Yksi asia kuitenkin auttaa mua jaksamaan eteenpäin. Nimittäin Lily on tulossa meille viikolla 8 kylään. Odotan Lilyn vierailua. Lily on siis mun paras kaveri jota näin viimeksi kesällä. Oon aina välillä itkenyt öitä senkin takia, että Lily on niin kaukana ja että näen sitä niin harvoin.