...ja onnellista uuttavuotta?

Nadine: Hey
Mr. Bruner: Busy
Nadine: I don't want to take up too much of your time but I'm going to kill myself. I just thought that an adult should know. 
Mr. Bruner: Wow, actually, I was writing my own suicide note just now. "My 32 fleeting minutes of happiness during lunch, which has been eaten up again and again by the same especially badly dressed student and I thought I would rather have the dark nothingness."
~The Edge Of Seventeen



2019 on lähtenyt käyntiin, mun kohdalla itkuisissa tunnelmissa.
Paha olla eikä tätä oloa ainakaan paranna mahdollinen ruokamyrkytys. Oon tälläkin hetkellä ihan täydellisesti sängyn pohjalla ja välillä kiljun oksennusvatia, mutta mitään ei tuukkaan ulos, vaan ne pysyy pelkkinä yökkäilyinä ilman oksennusta. Päivällä mulla oli vielä fyysisesti hyvä olo ja tää alko vasta kun olin ehtinyt viettää hyvän aikaa kotona.
Niinkun oikeesti...
Mitä on elämä.
En ees tiedä, onko tää mikään ruokamyrkytys vai ihan tavallinen norovirus vai mitä tää on. Pieni stressi ja paniikki. Toivottavasti ei ainakaan mitään vakavaa.

No, nyt kun tää uusivuosi alko niin aattelin että se tois mukanaan paremman olon. Niin mä kuvittelin, mutta ei tuonu. Oon yhä se sama tyyppi, täydellisesti sama.
Tuntuu, et mä en edes ole mä. Tai et mä vähän niinkuin vain kattoisin mun omaa elämääni, joka ei oo mun vaan jonkun toisen, mutta samaan aikaan mun pitäis tiedostaa et se oon minä ja tää on mun elämä... Jotenkin en kykene.
Tuntuu kuin mut olisi lykätty ulkopuoliseksi kattomaan jonkun toisen elämää.

Mun isä muuten osti meille viaplayn vähän aikaa sitten ja mä oikeesti nautin siitä. Seuraan siis sellasta sarjaa, kuin Bones ja kiljuin kun kaikki kaudet löyty viaplaysta.
Mä myös katoin viaplaysta sellasen elokuvan kuin The Edge Of Seventeen. Paras draamakomedia, jonka oon pitkään aikaan kattonut. Mun nauruhermoja koeteltiin jo puolentoista minuutin kohdalla, kun vitsin aihe niinsanotusti kolahti, vaikka tiedänkin, että en tuu elämääni lopettaan oman käden kautta. Pelkään kuolemaa liikaa.

Toi opettaja oli mun lemppari hahmo koko elokuvassa, vaikka sitä näytettiinkin siinä hyvin vähän. Se oli aina niin sarkastisen koominen. Suosittelen kattomaan ton leffan, jos ikinä siihen tulee mahdollisuus.

Toivotan kaikille hyvää uuttavuotta! Toivottavasti muiden uusivuosi ei oo alkanu ahdistuksen kanssa. Muistakaa, että jokaisesta eletystä sekunista kannattaa olla kiitollinen!