perjantai 28. joulukuuta 2018

Kirjoittaminen pitäkööt mut hereillä

I think there's a flaw in my code
These voices won't leave me alone

~Halsey, Gasoline

Automatkoilla, joille oon lähtenyt aamusta, on se kurja puoli, että väsyttää. Meinaan kokoajan nukahdella. Varasinkin jos edellisenä iltana on tullut myöhään kotiin ja aamulla pitää aikaisin raahautua ylös. En oo kuitenkaan ihminen, joka yleensä pystyis nukkumaan autossa (paitsi sillon kun tulee keskiyön jälkeen päivystyksestä 120km kotii). Esimerkkinä vaikka Tampere kuplii - Mä menin nukkuu joskus yhden aikaan yöllä kaverin kanssa ja sitten meidän herätys soi kolmen aikaan ja heitin mun kännykän seinään ja aloin itkeä, koska väsytti, mutta tiesin et pitää herätä ja sitten viiden aikaan päästiinkin lähtemään Tamperetta kohti, mutta en nukkunu automatkalla silmäystäkään, toisin kuin mun kaveri, joka nukku ainakin Seinäjoelle asti ja sen jälkeenkin katkonaisesti.
Nytkin aivan kamala väsy ja nukuttaa, haluaisin nukkua, mutta en pysty. Ja no, jos nukahdan nyt niin en kyllä tuu nousemaan tästä autosta kovin pian pois.

Puhuinkin eilen sykkeestä ja siitä, kuinka mun syke heittelee ja mua heikottaa. No, eilen taas kävi näin;
Onnistuin näköjään rajaamaan tuolta kellonajat pois, mutta tuossa on mun eilisen päivän sykkeet. Alin yösyke on ollut toi 58 noin kuuden ailaan, ja sitten toi alin syke päivällä, 48, oli joskus seittemän ja kahdeksan välillä. Vähän heikottaa ihan pelkästään kattoa tota lukua 48, vielä kun aattelee, että se on siihen tippunut korkealta ja sitten noussut takaisin korkealle.
Meinasin sanoa, että söin eilen hyvin, mutta empäs sanokkaan. Taisin vetää paketin suklaata aamulla, lounaaksi jogurttia ja päivälliseksi salaattia. Tää kertoo paljon siitä kuinka terveellisesti mä oikeesti syön. Ei mun syömiset missään kohtaa oo terveellistä nähnykkään. Vähän sama kuin söisin koko päivän pelkkää salaattia ja sitten yöllä tulis nälkä ja tilaisin jostai 24h pizeriasta pizzan kotiin.

Oon vähän ajatellut asioita ja oon tullut siihen tulokseen, että mulla on asiat monella tapaa paremmin kuin noin vuosi sitten. Onneksi näin. Ehkä mä vielä jonain päivänä tuun olemaan terve. Ja ehkä on väärä sana, koska mä varmasti tuun vielä joskus olemaan terve. Tai jos en ihan täysin terve niin ainakin melkein terve. En tiedä, missä terveen ja hullun raja menee, mutta tiedän juuri nyt olevani siellä hullun puolella. Mutta varmasti jokainen meistä on joskus hullu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti