perjantai 21. joulukuuta 2018

Ikävä yrittää tuhota mua


So many nations with, so many hungry people
So many homeless scrounging around for dirty needles
On the rise, teen suicide, when we will realize
We've been desensitized by the lies of the world
-Skillet, Looking for Angels

Hmm.. Toi laulu on puhutellut mua tosi paljon viimeaikoina, kun mulla on ollut vaikeeta. Toi laulu puhuttelee mua, kun ikävä kaivertaa ja kun tuntuu, että oon ihan yksin.


Tällä hetkellä mulla on tosi epävarma ja jopa hylätty olo. Mulla on ikävä. Ikävä yhtä mulle tärkeäksi tullutta ihmistä. Ja mä vain voin toivoa, että näen hänet vielä joskus. Toivoisin todella, et nähtäis... Ihan kauhee ikävä jo nyt.
Elämä on kuitenkin täynnä muutoksia. Pitää yrittää oppia hyväksymään niitä ja elämään niiden kanssa. Ihmistä ei kuitenkaan tuu ikinä kukaan toinen ihminen korvaamaan. Sisimpään jää aina ihmisen kokoinen aukko, kun joutuu sanomaan hyvästit. Toivon että nää ei ollut hyvästit. Toivon että me nähdään vielä joskus.
Oon jo itkenyt monta tuntia aiemmin ja itkin taas tänään vähän lisää.
Mä vaan oikeesti toivon, että nähdään jossai vielä...

Luovuin kans tänään osasta mun teristä. Oon ylpee siitä, että annoin ne pois. Haluaisin pystyä heittämään loputkin pois. Jonain päivänä mä en enää tarvi teriä ollenkaan ja voin heittää kaikki menemään!!

Mä oon tässä, mä oon elossa. Mä oon onneksi elossa. Ääni huutaa, että mun pitäis kuolla, että en ansaitse elää, mutta mä en halua kuunnella sitä ääntä! Mä en halua olla luovuttaja, vaikka mulla onkin voimat juuri nyt vähissä, niin en halua luovuttaa nyt. En halua kuolla nyt, vaikka kuinka tekis mieli. Tai sanotaanko, että haluan kuolla, mutta en anna itselleni lupaa kuolla, en anna itseni kuolla. Koska mä taistelen. Oon taistellu tähän asti, mä voin taistella vielä lisää! En halua, että ihmiset ois käyttäny mun tukemiseen aikaa turhaan. Jos ihmiset haluais, että kuolen, niin mun ois jo annettu mennä, mutta koska ihmiset haluaa, että elän ja taistelen tätä paskaa vastaan niin mä oon tässä. En mä ois tässä, jos en ois ikinä saanut apua. En mä ois tässä, jos mua ei ois kuunneltu. Luoja yksin tietää, missä oisin ilman mitään tukea. Mä oon vahva. Mä yritän ymmärtää sen. Ja mä tuun kokoajan vahvemmaksi. Oon ehkä nyt pohjalla, mutta mä en oo kuollut. Mikä ei tapa, se vahvistaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti