Paha olla.

Tänään on sellainen päivä, että olisin kuollut mieluummin.

~Kls., Hiljaisuus huutaa

Ikävä raastaa. Mut on hajotettu miljooniin palasiin, joita en saa kasattua. Mulla on juurikin nyt paha olla. Itken, tärisen, tää olo ei mee pois, vaikka kuinka haluaisin. En haluais olla näin heikko paska. En haluais olla näin avuton. Haluaisin, että mulla ois enemmän voimia.

Mä onnistun pitämään itteni kasassa ja sanomaan hyvästit näyttäen vahvalta, mutta heti hyvästien jälkeen mä murrun, enkä saa itteeni enää kasaan. Mä tiedän, että on ihmisiä jotka on tälläkin hetkellä huolissaan musta ja siitä, miten tää kaikki vaikuttaa muhun.

Mäpä kerron teille miten tää kaikki vaikuttaa muhun;

Menin jo ihan paskaks eilen ja aattelin, että tän pahemmaks ei vois enää mennä. Itkin itseni uneen ja heräilin pitkin yötä, mutta lääkkeet väsytti, niin että oli pakko jatkaa nukkumista. Heräsin aina omaan itkuuni. Neljän aikaan aamuyöstä heräsin pirteänä painajaiseen, omaan itkuuni ja paskaan oloon. Tajusin, että uus päivä ei tuonu mulle parempaa oloa. Olin muutenkin ihan järkyttynyt ja pettynyt, en olis halunnu herätä toiseen paskaan päivään. Olisin mieluummin kuollu. Joulu on kohta ja mä vaan itken jonkun ihmisen perään, kun kaikki muut nauttii olostaan ja nauraa. Mulla on vaan aivan jäätävä ikävä. Tuntuu, et ehkä mulla ei edes sais olla näin kova ikävä. Tää ikävä on sitä ikävää, joka tuhoo mua hiljalleen. Syö sisältä päin, vaarallisen hiljaa.

Mun ei tee mieli syödä, ei oo nälkä. Mun ei tee mieli nousta sängystä, ei huvita. Mulla on kylmä. Mä tekisin melkeen mitä vaan et saisin sen vähän paremman olon takaisin. Toivoisin, et tää olis vaan joku vaihe, joka menee ohi. Toivon, et opin elämään tän asian kanssa.

Mutta se ei tuu ikinä poistamaan mun ikävää. Se ei tuu tekemään itkettyjä kyyneliä itkemättömiksi.

Haluaisin sanoa, että oon okei, mutta mä en aio just nyt sanoa niin, koska mä en oo okei. Mä voin huonosti. Mä vaan toivon, et tää menis ohi muutamassa päivässä, että mun ei tarvis kärsiä tästä. Mä en tiedä, mitä mun pitäis ajatella. Juuri nyt en vaan jaksais. Haluaisin luovuttaa, mutta en anna itseni luovuttaa.