Mitä tein taas väärin?

I found solace in the strangest place
Way in the back of my mind
I saw my life in a stranger's face
And it was mine

I had a one-way ticket to a place where all the demons go
Where the wind don't change
And nothing in the ground can ever grow
No hope, just lies
And you're taught to cry into your pillow
But I survived

I'm still breathing, I'm still breathing
I'm still breathing, I'm still breathing
I'm alive

-Sia, Alive

Eilen kun istuin ruokapöydässä ja hipelöin mun kaulaa niin ahdistus pääsi valtaamaan mun kehon. Mulla tuntuu selvästi kaulalla jokin pieni pallo. Tuolla jossain sivulla. Mä siinä ahdistuksisani aloin sitten itkemään äidille ja veikkailin siinä varmaan kaikki maailman syövät läpi, kunnes äiti sano mulle, että uskoo ton olevan vaan imusolmuke. Mun järkytys ei oo vieläkään laskenu, mutta äidin pointin eduksi pakko myöntää, että kyseinen pallo mun kaulalla ei oo kovinkaan iso.
Pelailin eilen illalla lautapelejä ja sitten yhtäkkiä kaikki vaan horjahti. Koko maailma vietti voimakkaasti vasemmalle ja mä en tarkalleen muista, mitä sillon tapahtui, mutta ehdin itse estää kaatumiseni lattialle ottamalla pöydästä kiinni. Sitten kaikki onkin täydellisen suurta kysymysmerkkiä. Mitä toi oli? Mitä mulle tapahtuu? Mua kyllä huimas koko illan. Tää mun joululahjaks saaama Polar A370 mittaa tosiaan sykettä, mutta netistä lukemani tiedon mukaan kyseinen laite näyttää hieman korkeampaa sykettä, kuin syke oikeasti on. Kyseinen laite näytti, että mun syke olisi ollut kunnialliset 58 ja siitä pompannut sitten päälle 100 ja sitten taas johonikin 60 kieppeille.
Hieman järkyttää lukea näin jälkikäteen ton rannekkeen keräämiä tietoja. En keksi tälle mitään muuta hyvää selitystä kuin sen, että en ollut päivällä syönyt kovinkaan kuninkaallisesti ja illalla saatoin kahdeksan aikaan "hieman" nauttia suklaata. Ennen tuota olin syönyt joskus yhdentoista aikaan perunaa ja salaattia(mamma ei muistanut, että en syö punaista lihaa joten meni vähän pipariksi toi syöminen)...
En oikeastaan tiedä, mitä mun pitäis ajatella tästä kaikesta juuri nyt. Mun pää tuntuu olevan todella sumuinen. Mä oikeesti pelkään olevani jotenkin fyysisesti sairas. Se olis asia, jota juuri nyt kaikkein viimeisenä haluaisin. Oon joutunut kokeamaan paljon paskaa, enkä kaipaa enää yhtään paskaa mun elämään lisää.

Kun mä katon itteeni peilistä niin en osaa tunnistaa itteeni. Kasvot, jotka näen, ei oo mun omat.
Kun mulla on paha olla, haluan tuntea mun luut. Haluan nähdä mun luut. Haluan koskea niitä. Se jotenkin rauhottaa mua.
Äsken kun katoin peiliin, jotenkin sellanen tosi ikävä tunne valtas mut. En tunnistanut itteeni. Se tuntu jotenki pahalta. Aloin lyömään itteeni. Naamaan, käsiin, jalkoihin. Kaikki hyvin, kunhan vain tuntisin olevani elossa. Mun täytyy tuntea kipua tietääkseni, että oon todellinen. Jotenkin nyt tuntuu tosi tyhjältä.

Musta tuntuu oudolta, että mun 4v serkku jotenkin pitää mua tosi siistinä tyyppinä. Oon sen esikuva ja en haluais olla. Oon huono esikuva. Musta ei saa hyvää esikuvaa pienelle lapselle, vaikka kuinka haluaisikin. Lapsi saattaa hokea, että haluaa olla kuten minä, mutta voisin melkein vannoa, että todellisuudessa hän ei halua olla kuten minä. Se on surullista ja tiedän, että lapsi ei voi millään tiedostaa sitä, että en ole hyvä esikuva. On kuitenkin yritettävä ja tää mun serkku anto mulle yhden syyn lisää taistella tätä kaikkea vastaan - nimittäin itsensä. Se, että hän pitää mua esikuvanaan jotenkin tuo mulle sellasen olon, että en saa luovuttaa. En voi luovuttaa. En kestäis tuottaa lapselle pettymystä. Samaan aikaan tuntuu kamalalta olla toisen esikuva. Se tuo paineita. Tiedän täydellisesti olevani huono esikuva lapselle ja pyrin kaikin keinoin välttämään sen paljastamista itse lapselle. Mun serkku on ihan innoissaan, kun näkee mut ja mustakin on hauska nähdä se, ei siitä oo kyse. Tää vaan luo mulle hirveesti ahdistusta ja painetta. Tiedän, et mun pitäis olla parempi, mutta en tiedä, miten olla parempi, joten alan kaipaamaan yhä enemmän sitä, että saisin kontrolloida itseäni.

Yhtäkkiä mulle iski väsy. Niinkun, mua fyysisesti väsyttää juuri nyt. Kiva tällänen just tällee hei - en nukkunut yöllä ja nyt väsyttää. Tuntuu, etten juuri nyt saa kiinni mun ajatuksista enää, joten taidankin lopetella tän postauksen tähän.