-Mielensäpahoittaja
Huh... Tänään onkin ollut taas vähän erilainen päivä. Ja oon taas ollut vähän erilainen ihminen.... eikun... JOULUKUUSI!!!
Mun koululaiset nimes mut joulukuuseksi. Olen nyt joulukuusi, hyvät miehet ja naiset!
Tosiaan, heittelin mun päähän pattereilla toimivat LED-valot. Ja ihan rehellisesti sanottuna, tää oli mun paras idea koko vuonna!!
Sain ihan hirveesti kehuja näin "kekseliäästä kampauksesta". Mä vielä aamulla mietin, että kehtaanko laittaa ja mä sit päätin että jos en laita nyt, niin en voi tehdä tätä ikinä. Niimpä minusta sitten tuli ihmisjoulukuusi!!
Nää pikkujoulut oli mun viimeset pikkujoulut tässä koulussa. Vähän harmittaa, mut tein ittelleni onneks näistä pikkujouluista ikimuistoisen olemalla ihmisjoulukuusi.
(Okei hei, älkää laskeko, monestikko sanoin "ihmisjoulukuusi")
Siinä on ihana Elluliina ja minä aka ihmisjoulukuusi kattomassa koulun kanssa Mielensäpahoittaja-elokuvaa! Mun mielestä kyseinen elokuva oli surullinen(ja väsyttävä).
Elokuvan jälkeen Elluliina meni oman luokkansa kanssa jonnekkin (kirjastolle kait?) ja mun luokkalaiset valtas liikuntasalin. Oltiin siellä salissa sitten pimeäpalloa ja puhuttiin feminismistä. Pari kertaa sain puoli sydänkohtausta kun se, joka oli polttajana pimeäpallossa, tuli mun taakse, tai tuli mua kohti tai tuli mun eteen. Tuntu sellanen ikävä tunne rinnan alueella ja menin ihan paniikkiin, kiljuin, ja juoksin nopeesti muualle. Asiaa ei auttanu se, et jos olin joidenki muiden kanssa samassa piilossa ja se polttaja tuli meidän taakse ja säikäytti meidät, koska tottakai sillon kaikki kilju.
Jokohan oon jaaritellu tarpeeks kauan pikkujouluista? Toivottavasti, koska siirryn nyt puhumaan siitä, mikä on paranemispäiväkirja!
Paranemispäiväkirja on tosiaan sellanen päiväkirjan tapanen, mun tapauksessa vihko, johon kirjataan huonoja ajatuksia, hyviä ajatuksia, omia ajatuksia, ulkopuolisia ajatuksia, mutta ennenkaikkea sinne puretaan omaa oloa, tarkoituksena kirjoittaa itsensä lähemmäksi terveyttä. Tarkoituksena purkaa se olo, joka velloo isona mustana massana sisällä.
Jotkut kirjaa myös lääkityksen paranemispäiväkirjaan. Oon itse tuota harkinnut, mutta päädyin olemaan tekemättä sitä. En koe mitenkään tärkeäksi seurata sitä, mitä lääkkeitä syön. Koen enemmänkin tärkeäksi purkaa mun oloa sinne. Kirjoittaa paranemispäiväkirjaan iloja ja suruja.
En oo tätä paranemispäiväkirjan kirjoittamista kovin pitkään vielä tehnyt, mutta luoja se tuntuu hyvältä kun voin kirjottaa mun olosta edes jonnekkin täysin rehellisesti. Suosittelen kokeilemaan, jos yhtään tuntuu siltä!
Ja hei, mä lopettelen tän postauksen tähän. Toivottavasti nähdään seuraavan postauksen parissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti