En tiedä kuinka aloittaa...

Hei!
Päätin nyt jostain syystä luoda itselleni toisen google-käyttäjän ja aloittaa tämän kautta pitämään blogia. Halusin tehdä näin turvatakseni itseni siltä, että jokainen ihminen mun koulusta, mun luokalta tai edes jokainen mun kaveri löytäis tän blogin. En koe millään tapaa miellyttäväksi sitä, että sata tuttua ja puolituttua ja tuttujen ja puolituttujen tuttuja, jotka tietää mun nimen, puhelinnumeron, kotiosotteen, syntymäpäivän ja muuta tällasta lukis jokaisen sanan, jonka tänne kirjoitan. En tiedä, joko oon outo ja ahdistun oudoista asioista, tai sitten tää on ihan joku yleinenkin juttu, että ihmiset ei tykkää et näin käy.
En myöskään usko, että tuun ikinä, tai ainakaan hyvin pitkään aikaan näyttämään naamaani täällä. Yksinkertaisesti kun en halua. Haluan pysyä niin anonyymina kuin mun on pelkästään mun selkää näyttämällä mahdollista pysyä.
Toki sanon tähän jo heti sen, että tuun varmasti kertomaan tästä blogista joillekkin yksittäisille henkilöille, joihin luotan 101% ja ehkä vielä enemmänkin. Toistaiseksi pidän kuitenkin suuni kiinni asiasta ja ehkä joskus tulevaisuudessa paljastan salaisuuteni.
Haha, kuulostimpas mystiseltä.
En todellakaan oo mikään ihminen, joka odottaa yhtään kenenkään sängyn alla piilossa ja kirjaa jokaisen liikkeen muistiin. Itseasiassa oon semisti sosiaalisesti syrjäytynyt tyttö, joka asuu suomessa ja joka kuvittelee osaavansa kirjoittaa, mutta ei oikeesti osaa. Tai... En edes kuvittele osaavani. Mutta kirjoittelen silti joskus asioita ihan huvikseni.
Joskushan oon yrittänyt päiväkirjaakin pitää. Eikä uusimmastakaan taida olla kuin puoli vuotta, mutta merkinnät on kahden kuukauden välein. Jotenkin aattelin, että pistän tän blogin nyt pystyyn ja katson, mitä tapahtuu. En todellakaan elämääni yksityiskohtaisesti tänne laita, mutta katsotaan nyt, ehkä tulevaisuudessa mulla tulee olemaan kivaa lukea vanhoja postauksia.
Mulla on siis sen verran kuitenkin kokemusta blogeista, että vuonna 2012 pistin ensimmäisen blogini pystyyn. Olin silloin... Mitä? Ykkösellä tai kakkosella... Vaikee muistaa nyt tarkemmin, kummalla.
Tosiaan, taisin unohtaakkin mainita, että käyn peruskoulun viimeistä, yhdeksättä, luokkaa. En luettelis itteeni niihin parhaimpiin oppilaisiin, mutten kyllä mikään huonokaan ole. Keskiverto-oppilas? Luulisin ainakin näin.

Koulusta päästäänkin hyvään aiheeseen, ulkonäköpaineisiin nimittäin. Nykymaailmassa kun on tunnuttu asetettavan sellainen tietynlainen kaava, johon jokaisen tulisi mahtua. Naisten pitäis olla laihoja, pitkiä ja kauniita. Isot rinnat ja iso perse. Miesten taas pitäis olla pitkiä, lihaksikkaita ja komeita, eikä saisi olla yhtään läskiä sun muuta.
Jos minäkin näin yläaste ikäisenä tyttönä menen kouluun, niin multa selvästikkin odotetaan, että pistän sen viisi kiloa meikkiä aamulla naamaan, sekä kampaan hiukset joka aamu ennen kuin lähden kotoa. Joo ei. Mä en itse henkilökohtaisesti juurikaan meikkaa, paitsi silloin kun itse haluan. Myöskin hiusten kampaaminen on mun mielestä yliarvosttettua.
Kukaan ei voi olettaa, että olisin sairaallollisen laiha, pukeutuisin kuin muotimalli, ja mulla ois isot rinnat ja iso perse. Mun kohdalla mikään näistä ei täyty. Oon itseasiassa normaalipainoinen, mulla on pienet rinnat ja pieni perse, en pukeudu kuumimpaan muotiin, en meikkaa, enkä vaivaudu aina edes kampaamaan hiuksia. Toki tohon viimeseen voi vaikuttaa sekin, että mun hiukset ei takkuunnu kovin herkästi.
Toki taas kaikki mitä sanon on minun mielipide ja voisin sanoa vaikka mitä, mutta se on vaan mun mielipide, eikä mun mielipiteellä oo paljoa painoa, koska oon vaan yksi noin 7,6 miljardista maapalloa asuttavasta ihmisestä.
Mutta haluan sanoa sen, että olit sitten tyttö tai poika, nainen tai mies, ja ihan minkä näkönen tahansa, niin sä oot täydellinen just sellasena kuin oot. Sun ei tarvi muuttaa mitään ittessäs muiden takia. Oot kaunis/komea, sulla on just täydelliset hiukset, sulla on just täydellinen vartalo, kaikki sussa on täydellistä. Koska jos olisit jotain muuta, mitä oot niin olisitko sinä? Haluan rohkasta jokaista olemaan oma ittensä ja esimerkiksi pukeutumaan miten itse haluaa, sillä jokainen on kaunis. Jokainen on täydellinen oma itsensä, eikä sun tarvi yrittää olla kukaan muu, eikä kukaan vois ikinä korvata sua. Oot arvokas. Oot ainutlaatuinen. Ei oo toista sun laista ihmistä. Joten ole just sitä mitä oot, oot jokataopauksessa ihana ja ansaitset tulla hyväksytyks just sellana kuin oot. En osaa sanoa enää muuta tähän.

Pyydän vielä anteeksi sitä, että en kirjota täydellistä suomea. Jos se jotakuta häiritsee niin ei tarvitse lukea, voit mennä pois? Asia ei mua juurikaan liikuta. Kirjotan täällä vain itseni ja niiden takia, jotka haluaa lukea mun kirjoituksia. En kirjoita täällä sen takia, että joku vois tulla mulle viisastelemaan siitä, että en kirjoita täydellisesti, koska mä nyt ensinnäkin tiedän, että en kirjoita täydellisesti, ja toisekseen, ei kukaan oo täydellinen ja kolmannekseen, ketä loppupeleissä edes kiinnostaa kirjotanko täydellsitä suomea, jos vain kirjotan niin, että saan selvää. Mikään äidinkielentuntihan tää nyt ei ole.

Näihin tunnelmiin on hyvä päättää tää ensimmäinen postaus, johon tulikin enemmän tekstiä, kuin olin edes suunnitellutkaan.