Mulla on ongelmia

...tai jotain sinnepäin.
Saan itteni kuulostaa usein tosi idiootilta, puhun isoon ääneen ja mun nauru on kauhee. Ja välillä nauran asioille, jotka ei edes ollut hauskoja. Ja joskus nauran, vaikka haluaisin itkeä. Mä en selvästikkään toimi, niinkuin mun pitäis toimia.
En joskus voinut käsittää, sitä, että kuinka ihmiset ei toimi tän asian suhteen, mutta nyt oon jo pidemmän aikaa kärsinyt tästä itekkin, ja tää alkaa mennä mulla yli hilseen. Ei mitään käryä, mistä tää, että, haluaisin itkeä, mutta alankin nauramaan, johtuu. Tätä kun vielä eniten ilmenee silloin, kun muita on lähellä. Jotenkin kun oon yksin, toimin paremmin, mutta en ees aina sillonkaan, kun oon yksin, toimi.
Saan myös aina välillä paniikkikohtauksia. Pystyn tunnistamaan paniikkikohtauksen merkit, jo ennen kohtausta ja ennen olin kykenevä siirtymään ulos, että mulla ois enemmän tilaa hengittää ja muutaman kerran oon onnistunut välttämään paniikkikohtauksia niin, mutta nykyään mun tilanne on se, että kun huomaan, että mun kämmenet hiikoaa ja alan täristä, niin huomaan, että multa vaatii niin paljon voimaa liikkua, että en jaksa. Joskus en edes pysty liikkumaan ollenkaan.
Kohtauksen aikana tosiaan mun kämmenet ensin hikoaa, alan täristä, tuntuu, että en saa tarpeeksi happea, aivan kuin jokin painais mun rintakehää, itken, tunnen, että mun sydän hakkaa huomattavasti nopeammin, kuin se normaalioloissa, mun kehon läpi kulkee sekä kylmiä ja lämpiä väreitä ja alan tuntea pientä huimausta.
Kaikken eniten vihaan olla siinä tilassa yksin. Kaipaisin silloin tosi paljon sitä, että joku olis mun lähellä ja kertois, et kaikki on okei ja että en oo tulossa hulluksi. Eikun hupsista, taidankin jo olla suurinpiirtein hulluuden partaalla. En sen takia, että saan paniikkikohtauksia, vaan sen takia, muta henkinen hyvinvointi ei voi hyvin ja kaikki ne ajatukset vaan saa mut tuntemaan oloni hulluksi.
Mun ulkonäkö on mulle asia, jota vihaan ittessäni kaiken muun lisäksi. En osaa keksiä mitään hyvää itestäni, mutta vielä vähemmän osaan keksiä hyvää mun ulkonäöstä. Mun on vaikea nähdä positiivisia asioita ittessäni.
Mulle myös mun oikea jalka ja mun oikea käsi on isoja ongelmia. En tiedä, millä tuurilla just oikee käsi ja oikee jalka.
Mun oikeessa kädessä on siis jotain outoa, ja se kipeytyy herkästikkin kyynärpäästä alaspäin, mutta esimerkiksi käden nyrkkiin puristaminen aiheuttaa kipua ranteen kohdalla. Voitte vain kuvitella, kuinka paljon jonkun asian nostaminen sattuu. Jonkin verran auttaa, kun pidän rannotukea kädessä. Uskon, että tällä on jotain yhteistä sen kanssa, että mulla oli joskus tosiaan rannetupentulehdus. Enhn mä mikään lääkäri oo, mutta ainoa järkeenkäyvä selitys, kun mun kättä on tutkittu monta vuotta, mutta ilman mitään tulosta.
Oikea jalka taas on vielä mysteerisempi, ja diaknoosi mun jalkakivulle onkin raajakipu... Keksippä epämääräsempi diaknoosi niin saat virtuaalikeksin. Anyways, siis tää mun jalka kipuilee usein pahastikkin. Jalka tuntuu polvesta alaspäin puutuneelta, mutta varsinainen kipu on jalkapohjassa. Mulla myös esiintyy turvotusta jalassa. Aluks se kipu oli luokkaa en pystynyt varaamaan painoa oikeelle jalalle ollenkaan, joten kävelin sitten keppien kanssa. Mun jalka jokatapauksessa kipeytyy ja turpoaa rasituksesta hyvinkin nopeasti. Tänäänkin liikuntatunnilla en ehtinyt tehdä paljoa mitään ja hupsistakeikkaa, mun jalka olikin jo turvonnut pallo ja mulla oli ongelma, koska jouduin kävellä jalka virheasennossa, mikä ei oo suositeltavaa, mutta se kipu estää mua varaamasta painoa jalalle tasaisesti.

Toivoisin, että mulla ei olis mitään näistä luettelemistani ongelmista, mutta mulla on nää ja pitkä lista lisää ongelmia. Mä itse oon ongelma ja suoraansanottuna mä taidan vetä ongelmia puoleeni... Varmaankin voitaisiin sanoa mun olevan iso ja kävelevä ongelma.